Ella Kurvinen
Ecuadorin Andien liepeillä sijaistevassa Los Cedrosin suojellun pilvimetsän eteläosassa sijaitsevalla Los Cedrosin tutkimusasemalla joukko nuoria on kerääntynyt pitkän pöydän ympärille seuraamaan, mikä on heidän vierailunsa ensimmäisen illan salainen aktiviteetti. Tilan päädyssä roikkuvalle narulle on kyhätty valkokangas ja pöydälle asetettu projektori. Nuorten nauru ja puheensorina vaimenee, kun kankaalle heijastetaan lista videotiedostoja. Odottavan hiljaisuuden rikkoo pimeästä metsästä kantautuva äänekäs sirkkojen siritys.
Olemme edellisenä päivänä vaeltaneet metsässä vaihtaaksemme riistakameroihin uudet patterit ja muistikortit. Samalla otimme matkaan vanhat muistikortit, joissa on materiaalia viimeisen kahden kuukauden ajalta. Nuoret eivät ole ainoita, jotka odottavat, mitä videoilla näkyy. Myös henkilökunta on odottavaisena. Videot klikataan auki yksitellen ja ensimmäisenä kankaalle heijastuu pilkullinen, suurta marsua muistuttava eläin, isopaka (esp. guanta). Isopakan toistuva esiintyminen ei tee nuoriin suurta vaikutusta. Pian odotus kuitenkin palkitaan ja kankaalle heijastuu ensin puuma ja tämän jälkeen uhanalainen silmälasikarhu, ainoa karhu, joka elää trooppisessa Etelä-Amerikassa. Kaikki hurraavat. Video pyydetään pysäyttämään useaan otteeseen, jotta nämä metsän kanssa-asukkaat saadaan taltioitua kaikkien puhelimiin.
Nämä videot eivät ole vain huvia, vaan ne ovat oleellinen osa metsän säilymistä. Lajien seurannalla pystytään todistamaan aggressiivisesti kaivostoimintaa ajavalle hallinnolle, että tätä metsää tulee suojella myös tulevaisuudessa. Los Cedrosin pilvimetsä on osa Chocó Andinon pilvi- ja vuoristometsävyöhykettä, joka on yksi maailman monimuotoisimmista alueista. Suurin osa Los Cedrosin pilvimetsästä, kuten koko Chocó Andino vyöhykkeen metsästä, on tutkimatonta ja osa pilvimetsistä on ollut olemassa jääkaudelta asti. Pitkä historia ja koskemattomuus ovat synnyttäneet ainutlaatuisen ja äärimmäisen monimuotoisen ekosysteemin. Suurinta osaa lajeista ei tunneta ja silti metsiä tuhotaan Latinalaisessa Amerikassa kiihtyvällä tahdilla. Tällaisten mikroilmastojen vuosituhansien aikana syntyneiden ekosysteemien jo osittainen tuhoaminen voi aiheuttaa ketjureaktion lajien kadolle.
Ecuadorin vuoden 2008 perustuslaki on ollut suunnannäyttäjänä maailmanlaajuisesti lakiin kirjattujen perustavanlaatuisten luonnon oikeuksien vuoksi. Los Cedrosista tekee erityisen, äärimmäisen monimuotoisuuden lisäksi, sille vuonna 2021, ensimmäisenä ekosysteeminä maailmassa, myönnetyt perustuslailliset luonnon oikeudet. Vuoden 2021 oikeuden päätös esti alueelle suunnitellun kaivostoiminnan. Päätöksessä otettiin huomioon metsän itsensä oikeuksien lisäksi myös sen merkitys puhtaan veden lähteenä paikallisyhteisöille. Kaivostoiminnan katsottiin rikkovan oikeutta puhtaaseen veteen ja terveelliseen ympäristöön. Oikeuden päätöksessä huomionarvoista oli tuomari Agustín Jiménezin näkemys ihmiskunnan olemassaolon väistämättömistä sidoksista luonnon olemassaoloon. Tällainen oikeuden päätös on rohkea askel lainsäädännön uuteen suuntaan.
Asemalla vierailevat nuoret ovat paikallisyhteisöjen koulusta, joille Los Cedrosin tutkimusasema järjestää ympäristökoulutusta viiden moduulin verran. Lapset ja nuoret oppivat metsän merkityksestä puhtaaseen veteen, luonnon monimuotoisuuden merkityksestä, mutta tämän lisäksi myös kirjoittamaan runoja metsästä, tekemään taideteoksia ja keskustelemaan merkityksistä, lajeista ja niiden tehtävistä. Tutkimusasema ei järjestä vain ympäristökoulutusta, vaan edistää tiedettä, taidetta, suojelutyötä ja paikallisyhteisöjen edellytyksiä kestävämmän elämän luomiseksi. Tämä kaikki toteutetaan niukoilla resursseilla, mutta työ on elintärkeää herkille ekosysteemeille. Ecuadorissa eletään globaalin trendin mukaisesti Trump-mielisen oikeistopresidentin Daniel Noboan valtakautta, jossa kaivostoimintaa on suunniteltu yli 23 000 neliökilometrin verran alkuperäisväestöjen ja suojeltujen metsien alueille perustuslain vastaisesti (Peck et al., 2024). Edes perustuslailliset luonnon oikeudet eivät ole turvassa, sillä presidentti Noboa on jo kertaalleen pyrkinyt kumoamaan nämä maailmanlaajuisestikin tunnetut oikeudet. Tämän lisäksi hallinto on ajanut lukuisia kaivostoimintaa edistäviä lakeja ja vaikeuttaa aggressiivisesti luonnonpuolestapuhujien elämiä, ja jopa päättää niitä.
Tutkimusaseman, paikallisyhteisöjen ja metsän kokonaisuus on kudelma erilaisia tietämisen tapoja, jonka tavoite on pitkäaikaisuus ja elämän järjestäminen ihmis- ja muun-kuin-ihmisyhteisöjen hyvinvointia tavoitellen. Sattumaako, että metsän nimi viittaa alueen setrela-puihin, jotka kasvavat vahvoiksi, mutta äärimmäisen hitaasti (alueen vanhimmat setrelat ovat 700 vuotta vanhoja). Lapsiin, luontoon, ruokaan ja kestävään toimeentuloon sijoittaminen on itsestään selvää. Metsä tarjoaa puhtaan veden, suojan, lajien kirjon, taiteen, kehollisuuden, moniaistillisuuden ja runouden. Vuosikymmeniä Los Cedrosissa työskennelleet oppaat tuntevat metsän yksityiskohtaisesti, sen kasvit, eläimet, sienet ja hyönteiset. Metsä on koti, kasvuympäristö ja elinehtojen tarjoaja.
Los Cedros (kuten myös lukuisat muut alueet sekä alkuperäis- ja paikallisyhteisöt Ecuadorissa) ja vuoden 2021 oikeuden päätös alleviivaavat teemoja, joista voidaan puhua myös planetaarisena hoivana. Planetaariseen hoivaan sisältyy väkisin pitkäaikaisuus, jota tarvitaan kipeästi kaikkialla. Suomessa terveydenhuoltoa murennetaan kovalla kädellä ja lyhytnäköisesti, jotta saadaan säästöjä kuluvalla hallituskaudella. Kyse ei ole vain terveydenhuoltojärjestelmästä vaan myös järjestötoiminnan hajottamisesta, rasismin rehottamisesta, avoimien kaupunkitilojen aktiivisesta romuttamisesta sekä ainutlaatuisten luonnonkohteiden järjestelmällisestä tuhoamisesta. On selvää, että tällainen politiikka, joka ei sijoita hoivaan, ei sijoita tulevaan. Suomen lyhyen hyvinvointivaltion historian aikana suunta rahallistettavaan ja määrällistettävään hoivaan kulueränä on murheellista seurattavaa. Esimerkkinä hoitajaresursointi potilasta kohden kvantifioi hoivan, jolloin sille määräytyy väistämättä myös rahallinen hinta. Hallituksen poliittinen diskurssi on köyhää ”näin on pakko toimia”. Pakon toistamisella pyritään lyttäämään ajatus siitä, että itseasiassa vain mielikuvitus on rajana siinä, miten järjestämme yhteisömme.
Käsitys hoivasta menoeränä on suppea ja surullinen asia. Hoiva on aikaa, läsnäoloa, kosketusta, vastavuoroisuutta, pyrkimystä ymmärtää. Hoiva on pyrkimystä ottaa muiden ihmisten ja muiden kuin ihmisten tarpeet vakavasti. Hoiva vaatii pitkäaikaisuutta ja sijoittamista tulevaisuuteen, se ei ole kuluerä vaan elinehto.
Ella Kurvinen
Kirjoittaja on antropologian maisteriopiskelija, joka tekee pro gradu -tutkielman kenttätyötä Los Cedrosin tutkimusasemalla.
Täältä pääset lukemaan lisää Los Cedrosin tutkimusasemasta ja sen toiminnasta:
instagram: reservaloscedros
Lähteet
Peck, M. R., Desselas, M., Bonilla-Bedoya, S., Redín, G., & Durango-Cordero, J. (2024). The
conflict between Rights of Nature and mining in Ecuador: Implications of the Los Cedros Cloud Forest case for biodiversity conservation. People and Nature, 6(3), 1–20. https://doi.org/10.1002/pan3.10615
